Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

maanantai 20. marraskuuta 2017

Suomen kädentaidot 2017



Niinhän siinä kävi, että taas tuli pyörähdettyä Tampereella Suomen kädentaidot messuilla. Tänä vuonna messuseurana oli ystäväni Päpä.
Tänä vuonna ei ollut mitään ihmeellisiä odotuksia messuilta. Virkatut moottorisahat halusin nähdä ja nehän olivat heti aulassa. Hienoja!



Suomi 100 oli hyvin messuilla esillä. No, sitähän nyt tulee joka tuutista ja tuntuu että ihan kaikesta saadaan revittyä tätä juhlateemaa. Minä kun en sinisestä väristä pidä, en ole hirveästi näistä juhlatuotteista innostunut.
Mutta paljon oli muutakin suomalaista ja perinteistä esillä. Kuten esimerkiksi suomalaisten alkuperäisrotujen villat ja niistä saatavat tuotteet.



Messuilla olisi ollut kaikenlaisia työpajoja, kuten tuohisormuksen tekoa ja virkkausta. Emme niihin osallistuneet, mutta pakolliset sikakalliit kahvit oli pakko juoda. Suomi 100 -leivoksesta sentäs innostuin! =D


Messut olivat täynnä kaikkea kaunista ja ihanaa. Kuten aina! Mutta jotenkin maltillisiksi meidän hankinnat jäivät. Olin ajatellut hankkivani messuilta pari joulu- ja synttärilahjaa. Mutta jotenkin en sitten kuitenkaan tästä tavarapaljoudesta löytänyt mitään sellaista, mitä olin ajatellut.

Nämä bambuliinat jäivät hieman harmittamaan, kun en ostanut!

Oriveteläisen PeeJiin kivoja puseroita!


Tänä vuonna messuilla oli tosi paljon trikootilkkuja myynnissä. Minä kun en ompele, ne eivät minua niinkään kiinnostaneet.
Myös lankoja oli hirmu paljon tarjolla. Meillä kummallakaan ei ollut mitään projektia mielessä, niin emme viitsineet hamstrata lankoja kotiin pyörimään.
Toisaalta olisi tehnyt mieli ostaa langat nyt niin trendikkääseen, käsillä tai harjanvarsilla neulottavaan torkkupeittoon. Mutta saahan noita lankoja sitten myöhemminkin!


Monia upeita vaatteita ihasteltiin. Hinnat vaan olivat niin huikeita, että ei vaan pystynyt. Ymmärrän kyllä käsityön ja suunnittelun hinnan, mutta silti. Ja missä meikä sellaisia pitäisikään? Kun ei sitä kutsua Linnanjuhliinkaan tullut, taaskaan!


Samaan aikaan oli myös Pienoisrautatie- ja nukkekotimessut. Ihanan taidokkaita pienoismaailmoja molemmissa!

Lehmät ja hevoset laiduntavat rautatien läheisyydessä!

Ihana maakellari!

Pienoisrautatiemessuilta minulla oli tarkoitus hankkia pari pientä puuta ja tekonurmea. Minulla on ajatuksen asteella eräs projekti, johon niitä tarvitsen. Jos tämä koskaan toteutuu...

Puita paketeissaan!
Vaikkei mitään ihmeellistä ostettukaan ja messut menivät lähinnä läpikävelyksi, oli mukava päivä täynnä kaikkea kaunista katseltavaa. Aikaa saimme kulumaan messuilla 4 tuntia ja jalat olivat ihan kipeät. Päpällä oli askelmittari ja sen mukaan emme kuitenkaan olleet ottaneet kuin 3600 askelta!


Jotain kuitenkin ostin. Beibelle Tenho-desing:n t-paidan ja salmiakkia. Ulkosaunalle coolerit saunajuomille, piparimuotin ja niitä pieniä puita ja tekonurmea projektiini. Aikas maltilliset ostokset!




Mukavat messut oli ja saas nähdä tuleeko ensi vuonna lähdettyä.

Kivoja ripusturatkaisuja ilmakasveille!

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Arkikuvia 46/52

Kaverilta saatu karkkikallo!


VIIKKO 46

Sosiaalisuus... se on ollut tämän viikon teema! Olen tavannut monia ystäviä tällä viikolla. 
Beiben kanssa käytiin elokuvissa ja ollaan vietetty ihania arki-iltoja ihan kotosallakin.


Lumiukko oli jännä ja tykättiin siitä molemmat!
Perjantai-illan Sohviseväät!


Kävin myös tyttären kanssa leffassa. Meillä oli tosi mukavaa yhdessä ja elokuva oli hauska. Syötiin ihan liikaa sipsuja ja karkkia!

Jos tykkää örvellyselokuvista, kannattaa käydä katsomassa!
Ostin Tigeristä tytölle joulukuusenkoristeita.

Hän rakastaa yksisarvisia ja kylpyankkoja!

Olen tällä viikolla nähnyt kaikkia kolmea likkakaveriani, jotka olen tuntenut lähes koko ikäni. Kahden kanssa kahviteltiin ja yhden kanssa kävin messuilemassa.
Näemme ihan liian harvoin lapsuudenystäviemme kanssa. Sille asialle pitäisi tehdä jotain! On niin mukavaa olla sellaisten ihmisten seurassa, jotka on tuntenut aina.


Eräs ystävä poikkesi pikaisesti lauantaina ja hän oli ostanut minulle muovisen kallon, jossa oli sisällä namia. Tuntuu mukavalta, kun joku on muistaa sinua jollain, mistä pidät!
No, namit oli äkkiä syöty, mutta kallosta tuli ihan sika magee, kun sinne laittoi sisään valonauhan. Wau!

Kallo valaistuna!

Vaikka tällä viikolla on ollut monena iltana menoa töiden jälkeen, on ollut silti ihanaa tavata ystäviä ja läheisiä ja viettää aikaa heidän kanssaan. Heistä saa paljon voimia ja iloa elämään! Kyllä taas jaksaa aloittaa uuden viikon!

lauantai 18. marraskuuta 2017

Upeat hiilipiirrokset Sara Hildenin taidemuseossa ja tietysti uusi Tuntematon on nähtynä!



Kävimme Beiben kanssa katsomassa jo joitakin aikoja sitten Tampereella Sara Hildenin taidemuseossa yhdysvaltalaisen taiteilijan, Robert Longon upeita hiilipiirroksia.
 Sana "hiilipiirros" on todella vähättelevä, kun kyseessä ovat Longon teokset! Suurin osa näyttelyssä olevista piirroksista oli metrejä kanttiinsa ja valokuvamaisen tarkkoja. Oli vaikea mieltää, että ne olivat yleensäkkään piirrettyjä kuvia!



Robert Longo kuvaa itseään kuvavarkaaksi. Hän piirtää kuvista, mutta myös hyödyntäen muistojaan, median kuvavirtaa, elokuvia ja näkemiään tapahtumia.
Robert Longon kuvat kuvaavat usein hetkeä ennen tapahtumaa; räjähdystä, mellakkaa, hyökkäystä, kukkaan puhkeamista ym. Usein kuvissa on tapahtumassa jotain uhkaavaa tai ahdistavaa.




Hän on myös tehnyt teossarjan, jossa hän kuvaa tunnettujen maalausten röntgenkuvia.



Me pidimme näyttelystä ja hiilipiirroksista kovasti. Vaikea käsittää jonkun olevan noin taitava piirtämään hiilellä. Tai oikeastaan, miten joku voi olla noin taitava piirtämään yleensäkkään?!?





Museossa oli todella hämärä valaistus. Se hieman hämmensikin aluksi. Mutta kun teoksien edessä seisoi niitä ihaillen, tajusi hämäryyden tarkoituksen. Mustavalkoisia, isoja teoksia katsellessaan kirkkaassa valossa, niistä ei olisi erottanut kuin oman kuvajaisensa!



Ainut mitä jäin kaipaamaan näyttelystä, oli Longon piirrokset hyökkäävistä valkohaista. Olen aina ollut kiinnostunut tästä eläimestä ja se kiehtoo minua hirvittävän paljon. Olisi ollut hieno nähdä edes yksi näistä valkohaipiirroksista.

 https://www.artandonly.com/wp-content/uploads/2015/12/Artwork_RobertLongo_ArtAndOnly_RL-D-898-1160x775.jpeg

Yksi teos oli kuitenkin ylitse muiden meidän molempien mielestä näyttelyssä. Iso piirros metsästä, jossa valo siivilöityi puiden lomitse. Tuli tunne taulun edessä, että olisi voinut vain kävellä suoraan metsään. Olisin voinut seistä ja tuijottaa teosta ikuisuuden!




Robert Longon näyttely on esillä Sara Hildenin taidemuseossa 14.1. 2018 asti. Tarkemmat aukioloajat löydät alun linkistä. Jos liikut Tampereella päin, kannattaa ehdottomasti sisällyttää museo käynti ohjelmaan!



Mehän olemme käyneet katsomassa uuden Tuntemattoman sotilaan. Kiitos tyttären ja vävyn, jotka hommasivat liput ja kutsuivat meidät ja vävyn vanhemmat ja pikkuveljen sitä katsomaan heti ensi-ilta viikonloppuna!



Minä en ollut ennen Beibeen tutustumistani varmaan koskaan katsonut Edvin Laineen Tuntematonta sotilasta vuodelta 1955 kokonaan. Minua ei oikein ollut koko leffa kiinnostanut. Se kun on niin pitkäkin!
Mutta Rauni Mollbergin Tuntemattoman vuodelta 1985 olen käynyt katsomassa oikein elokuvissa. Meidät "pakotettiin" koulun kanssa se katsomaan! Istuin elokuvissa fysiikanopettajani vieressä ja leffa ei ollut oikein sen ikäisen kasarinuoren genreä silloin.
Mutta kyllä minäkin ne "tärkeimmät" kohtaukset elokuvista olen saanut melkein "äidin maidossa", kuten monet muutkin minun ikäisistäni ja vanhemmistakin suomalaisista!

Beibe taas... no, häntä voi jo kutsua ihan ammattilaiseksi kun on kyse elokuvasta Tuntematon sotilas! Ja varsinkin kun on kyse tästä Edvin Laineen versiosta. Hän osaa melkein kaikki vuorosanat ja muistaa kohtaukset hyvin tarkasti. Tästä Beiben Tuntemattoman fanittamisesta on lohkottu monet vitsit ja saatu useasti hyvät naurutkin, kun hän on ladellut vuorosanoja sopiviin hetkiin!

Tälläisellä viestillä minulle oli kerran ruoka jätetty odottamaan!


Onneksi Beibe on minulle opettanut tässä vuosien varrella, kuinka upeita elokuvia nämä Tuntemattomat ovat ja olenkin molemmat nähnyt useasti.

No, hiemanhan jännittikin lähteä katsomaan tätä uutta Aku Louhimiehen versiota Tuntemattomasta sotilaasta. Varsinkin, kun yksi meistä tunsi elokuvat niin tarkkaan!
Keskustelimme porukalla paljon roolivalinnoista ja miten esim. Eero Aho sopisi lupsakan alikersantti Antero Rokan rooliin. Hän on kuitenkin totuttu näkemään hieman pahisrooleissa.
Myös oli hieman pelkoa siitä, että Tuntemattomasta olisi tehty toimintaelokuvamainen. Silleen Hollywood-tyylisesti!
Olimme menossa katsomaan elokuvaa, josta oli tehty jo kaksi eri versiota. Antaisiko se enään mitään uutta, koska juonihan oli kuitenkin hyvin tiedossa? Oli vaikea uskoa, että elokuva yllättäisi millään tapaa!
Elokuvan kesto oli useampi tunti ja olimme menossa katsomaan väliajatonta näytöstä. Kestäisikö kipeät selät ja virtsarakot koko leffan ajan?

Hymyilyttäisikö enään elokuvan jälkeen?


Huolemme elokuvan suhteen osoittautuivat onneksi turhiksi. Koko seurueemme piti kovasti elokuvasta! Me naiset jouduimme aika-ajoin turvautumaan nenäliinoihinkin. Kaikki jaksoimme istua paikoillamme koko elokuvan ajan. Tapahtumat limiytyivät niin hienosti toisiinsa, että elokuva pysyi mielenkiintoisena hetkestä toiseen, eikä tuntunu pitkältä lainkaan!
Ja Eero Aho, hän oli aivan loistava Rokkana! Hän toi roolihahmoon kovuutta ja hieman pahuuttakin. Joissain kohtauksissa hän oli jopa hieman pelottavakin ja se oli tosi mielenkiintoista!
Elokuvassa oli tuotu hienosti syvyyttä roolihahmojen elämään ja persoonaan. Elokuva oli mielestämme synkempi tunnelmaltaan, kuin alkuperäinen Tuntematon. Pohdimme, että mahtoiko tämä johtua siitä, että sodasta on kuitenkin jo kulunut aikaa. On syntynyt sukupolvi, jolla ei ole mitään henkilökohtaista ja läheistä suhdetta Suomen sotiin ja niissä sotineisiin. Sodan kuvaaminen ehkä voidaan tehdä realistisemmin. Elokuvassa kuvattiin hieman myös sodankäynnin tuomia ääri-ilmiöitä, kuten ihmisten pahuutta ja hyväksikäyttöä toisiaan kohtaan. Mutta myös toivon, ystävyyden ja rakkauden kuvausta unohtamatta!
Silti muutamia tärkeitä kohtauksia olisimme uudesta Tuntemattomasta kaivanneet. En niitä nyt ala erittelemään, koska monella on tämä uusi vielä näkemättä. Itseäni harmitti kovasti, kun olin mennyt lukemaan Aamulehden arvostelun elokuvasti. Siinä paljastettiin parin kohtauksen kulku ja sitten vähän liikaa niitä osasi odottaa.
Elokuvan jälkeen porukka kyseli Beiben mielipidettä uudesta Tuntemattomasta ja tietysti siitä, mitä hän piti uudesta Rokasta? Hänen mielestään tämä oli paras näkemänsä Tuntematon ja Rokka... sen ensimmäisen jälkeen!

Fani mietteliäänä ennen elokuvaa!


sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Arkikuvia 45/52 ja ihanaa isänpäivää kaikille!

Perusaamiainen töissä!

Tää viikko on ollut oikeastaan aikas mitään sanomaton. Minä olen ollut töissä klo 16 saakka ja kotiin päästyäni on ollut jo melkein pimeää. Joten, mitään ihmeellistä ei ulkona ole tullut tehtyä. Elukat hoidettua ja silleen.
Pimeyttä ja märkyyttä vastaan ollaan taisteltu kotoilemalla ja syömällä hyvin. Beibellä on ollut aikaisemmin töistä päässeenä ruuanvalmistusvastuu ja hyvin hän sen on hoidellutkin!


Rusakon ulkofilettä, ranuja ja aurajuustokastiketta + salaattia!

Mutta yksi kana päätti alkaa alkuviikosta hautomaan. No, me ajateltiin, että hautokoot! Vähän hirvittää, jos tulee kylmät kelit. Toki, meillä on lämmitysmahdollisuus kanalaan. Ja on meillä ennenkin kanat talvella hautoneet ja vanhassa kanalassa, mihin ei lämpölamppua kummempaa lämmitystä saanut.
Saas nähdä nyt, onko munat edes hedelmöittyneitä. Täytyy ensi viikolla läpivalaista ne.

Kaneli, 6 munaa allaan!

Lintulaudalla on käynyt kuhinaa. Sen verran olen ehtinyt iltaisin puuhastelemaan, että talikakkuja olen tehnyt. Munkkirasvasta ja maapähkinöistä tällä kertaa.

Itsetehdyn talipötkön jäänteet ja kaupasta ostetus pallot. Molemmat laitettu samaan aikaan tarjolle.

Lisää hyytymässä!

Beibellä on ollut enemmän valoisaa aikaan touhuilla ulkona. Hän onkin taas keitellyt ulkosaunalla kalloja ja valkaissut niitä. Tällä kertaan oli vuorossa yksi kauriin kallo ja viikko sitten ampumansa rusakon kallo.



Hän on myös kehitellyt kylmäsavustuskierukkaa, jossa savustuspuru palaisi tasaisesti ja useamman tunnin. Sellaisia vastaavia on kaupoissakin myynnissä ja hänellä oli työkaveriltaan kokeilussa pyöreä malli. Mutta siinä puru paloi epätasaisesti ja tosi nopeaan.
Beibe onnistui aikas hyvin omassa tuotekehittelyssään ja teki savustuskierukan metallisesta hyttysverkosta ja minkkiverkosta.


Purut paloivat tasaisesti ja palaminen kesti 7 tuntia. Olihan kokeilun aikana savustuskämpässä pari lohenfilettä ja herkullisiahan niistä tuli!

Meidän pihassa oleva kota ja savustuskämppä edessä.

Nami nami naamii!

Olen myös pitkin viikkoa kutonut hieman. Pari joululahjaa on valmiina ja viikonloppuna aloiti yhden lisää. Vasen käsi on jo hieman kipeytynyt ja ensi viikon leikkaamovuoro näyttää sen, pystynkö ensi viikolla kutomaan ollenkaan. Töissä kädet on niin kovilla.
Mutta olen iloinen edes näistä kahdesta tekeleestäni. Koska olin ihan varma, etten pysty kutomaan yhtään mitään tänä vuonna!

Lauantain aamukahvi ja pari riviä Arskan kanssa!

Perjantaina olikin sitten hieman erilainen työpäivä. Meillä oli työturvallisuuskorttikoulutus Kangasalla automuseo Mobiliassa .

Läpäisin muuten kokeen ja uusi kortti on tulossa!

Oli mukava koulutuspäivä ja tauoilla hengailimme automuseon puolella. Ajoimme kilpaa rallisimulaattorilla ja kiljuimme niin, että kaikki kuulivat! Museossahan ei saa metelöidä, hyi meitä. Mutta kun oli niin hauskaa!

Ihan liian mehevä tilaisuus jättää käyttämättä. Maijan sikaosasto!

Koulutuksesta lähdin suoraan kaupoille ja käväisin Lentolassa avattuun Finlaysonin pop-up myymälään. Minua kiinnosti siellä lähinnä uusi Tom of Finland -mallisto. Tosin kävi niinkuin arvelinkin, ettei Tompat olleet 30% alessa, kuten useimmat muut tuotteet.


Mutta ei se mitään! Ostin meille uudet saunapyyhkeet ja ne ovat niin hienot! Ja mikä parasta, ne ovat tosi isot! Peittävät isommankin ruhon, eli meidän!


Kuppasin niin kauan reissussani, että en ehtinyt kehonhuoltojumppaan. Joten Beiben toiveesta löysin itseni hakemassa meille iltaruokaa!


Tästä "möröstä" riittää meikäläiselle syötävää pariksikin kertaa!

Viikonloppu menikin sitten samoissa merkeissä kun viikkokin. Ihan peruskotihommia. Mutta kyllähän me Maurin kanssa leivottiin sunnuntain isänpäivää varten täytekakkua. Minä leivoin ja koristelin ja Mauri hoiti tiskaamisen.




Korvat ihan kakkutaikinassa!

Sunnuntaina-aamuna, kun minun piti alkaa koristelemaan kakkua, Beibe sai taas jonkin siivouspuuskan. Hänen oli just sillä hetkellä alettava järjestelemään keittiön työtasoja ja nurkkahyllyä.
Sen hänelle soin ja väistin siksi aikaa, kun kodinhengettären siivousvimma meni ohi ja pääsin jatkamaan kakkuhommiani.

Kun mies siivoaa, ei vaimo mahdu samaan keittiöön!

No, sainhan minä sen kakun tehtyä. Ja vieraitakin kävi meillä syömässä kakkua. Isäni, tytär ja vävy kävivät. Kakku oli hyvää ja oltiinhan me syöty ihan ruokaakin ennen sitä!

Ihan mukava viikko, vaikkei mitään erikoista tapahtunutkaan. Mutta aina sitä kuitenkin jotain sattuu, eikä sen aina tarvitsekkaan olla mitään maata järisyttävää.

Oikein mukavaa ensi viikkoa kaikille ja ihanaa isänpäivän iltaa!


Muistinpa juuri tätä postausta kirjoittaessani, että unohdin antaa lahjani isälleni! Nimimerkillä "Vuoden "paras" tytär!"

Sanni, olet sydämmellisesti tervetullut seuraamaan Rakkautta ja maan antimia. Toivottavasti viihdyt!