Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

torstai 23. helmikuuta 2017

Arkikuvia 8/52

VIIKKO 8

"Siististi käyttöä odottamassa!"

"Sujauta suoraan jalkaan!"

Meidän arki on yhtä pukemista ja riisumista! Vaihdamme vaatteita tilanteen mukaan useita kertoja päivässä. Aamulla laitamme yllemme ns. kotivaatteet, koska tallille ja shaipalle haisevilla vaatteilla ei voi lähteä töihin. Kengistä puhumattakaan!
Elukkahommien jälkeen, vaihdetaan päälle ne vaatteet, joilla mennään työmaalle. Me molemmat olemme työssä elintarviketeollisuuden parissa ja vaihdamme siviilit tietysti ennen töiden aloittamista asianmukaiseen ja hygieniavaatimukset täyttävään työasuun ja kenkiin.
 Töissä saatamme vaihtaa vaatetusta työtehtävän mukaan useasti päivässä. Esim. minä saatan olla ensin pakkaustehtävissä, missä perusvaatetuksen päälle tarvitaan suojaessua ja sun muuta kumihanskaa käsiin. No, sitten saatan mennä kylmän puolelle vastaanottamaan tavaraa ja sinne tarvitaankin lämmintä takkia ja hanskaa perusvaatetuksen lisäksi. Ruokalaviikon osuessa, vaihdan vielä lopuksi päivää keittiökuteet niskaan. Beibe pärjää yleensä yksillä vaatteilla työpäivänsä, ellei sotke niitä ja joudu sen vuoksi vaihtamaan.
Beibe on työssä lämpimässä, mutta minä kylmässä, +2-+8. Joten minä joudun pukemaan lämpökerraston aina työvaatetuksen alle. Ei meinaan ole kivaa kesähelteillä vetää pukuhuoneella kalsareita nihkeään ihoon!
No, työpäivän jälkeen tietysti vaihdetaan omat vaatteet kotimatkaa varten, kunnes kotona vaihdetaan taas ne vähän huonommat kotivaatteet.
Ja auta armias, jos tarvitsee vielä johonkin lähteä, kauppaan tai kylään. Sitten taas vaihdetaan vaatetta työmatkavaatteista astetta parempaan.  Tässä vaiheessa Mauri yleensä hermostuu, koska se tietää ettei pääse välttämättä mukaan, kun emäntä ja isäntä vetää farmarihousua jalkaan! Ja sitten vielä  vaihdetaan kotivaatteisiin, jos kyläreissun jälkeen tarvitsee  elukoille iltaruokaa viedä. Huh huh!
Ei siis mikään ihme, että meillä on vaatekasoja ja myttyjä vähän siellä sun täällä. Ja varsinkin minun jäljiltäni on puolipidettyjä vaatteita.
Beibe laittaa arkihousunsa ja paitansa eteisen naulakkoon, mutta emäntä jättää lattialle kasalle. Silleen palomies tyyliin! Voi sitten vain astua housuihin ja vetää villasukat, jotka ovat valmiina punttien päällä, siitä mukavasti suoraan jalkaan!
Että tälläistä vaaterumbaa täällä arkena! Viikonloppuina jää ainakin ne työvaatteet pois!

tiistai 21. helmikuuta 2017

"Lehmä ladolla"



Meillä on paljon eläinaiheisia kuvia seinillä. Ihan oikeita tauluja ja sitten sellaisia "pilipali! -sisustustauluja ja peltikylttejä. Suurin osa niistä esittää lehmää, mutta on joukkoon päässyt pari kissaa, muutama hevonen ja mäyräkoirakin vilahtelee seinillä. Parissa koulutaulussa "seikkailee" lohi ja rusakot.
 Lehmä-aiheisia tauluja on vaikea löytää. Ja enkä todellakaan ole valmis niistä maltaita maksamaan.

Reilu vuosi on aikaa, kun sain työkaveriltani lehmätaulun. Sitä voit käydä ihailemassa täällä . Mutta sen jälkeen ei Leppämäen pirtin seinille ole tauluja löytynyt!
Kunnes pari viikkoa sitten talvilomallamme, kävimme oikein Orivedellä lounaalla. Lounaspaikan seinillä oli parinkin eri taiteilijan myyntinäyttelyt. Ja siellä se oli ihan meitä varten; pieni ja humoristinen lehmätaulu!



Hauskan ja mielenkiintoisen taulusta tekee myös se, että sen maalannut taiteilija asuu tuossa naapuripitäjässä. Että on oikeaa lähitaidetta!
Taulun on maalannut Jukka Tilsa   ja sen nimi on "Lehmä ladolla". Joku ehkä hänet tunnistaa Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistavasta maatila-aiheisesta sarjakuvasta. Jossa muuten taulun lehmä seikkailee. Tai ainakin sen kaksoisolento.



Olen niin hirmu iloinen tästä pikku taulusta, että! Se sai paikkansa meidän sisäeteisestä, yläkertaan vievien rappusten alapään seinältä. Siitä sen varmasti huomaa monta kertaa päivässä!


sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Toukalle pussi!

Vauvankorvikkeena toimii yksi pehmolehmistäni! 😁


Ystävänpäivänä syntyi vävyn veljen perheeseen poikavauva. Olin jo suunnitellut kutovani jotain heidän vauvalleen, mutta taitoni ovat "hieman" vajavaiset ja mihinkään upeisiin nuttuluomuksiin en kykene.
Onneksi löysin syksyllä netistä toukkapusseista juttua ja ohjeita sellaisen neulomiseen. Jopa minä sain sellaisen tehtyä!
Niille, jotka eivät ole toukkapussista kuulleet; se on sellainen pikakapalo, jossa vauva tuntee olonsa lämpimäksi ja turvalliseksi. Sitä voi käyttää myös kevyenä makuupussina vaunuissa. 
En sen kummemmin ohjetta laita. Niitä löytyy vaikka kuinka, kun pistää hakusanaksi: toukkapussi. Omaani otin vinkkiä täältä ja täältä .



Minä kudoin toukkapussini Novitan Wool -langasta, koska minulla sattui sitä olemaan. Sitä myös mainostetaan jo langan vyötteessä pehmeimmäksi villalangaksi mitä on.
Ohjeissa toukkikset on kudottu 7 -veikasta ja Nalle -langoista. Ainakin voisi luulla tuon 7 -veikan kutittavan vauvaa, vaikka vauva olisikin puettuna pussissa.



Minä jätin toukkiksen avonaiseksi alapäästään ja virkkasin nauhakujan siihen. Virkkasin ketjusilmukoista nyörin, joten vauvan saa pussiin alakautta. Monissa ohjeissa vauva pujotellaan yläpäästä pussiin. Molempi parempi, neulos on kyllä niin joustavaa, että "toukan" saa pussiin molemmista päistä.



Eihän tästä nyt mikään upea neuleluomus tullut, mutta toivottavasta ajaa asiansa ja pitää pikkutoukan lämpimänä!

torstai 16. helmikuuta 2017

Arkikuvia 7/52.

VIIKKO 7

"Viestittelyä!"

Meillä on keittiön pöydällä vihko. Koska meidän työvuoromme suhteessa toisiimme, on välillä aikas sekavat, me kirjoitamme vihkoon viestejä toisillemme. Näin on jatkunut koko meidän yhdessäoloaikamme.
Viestien sisältö on vuosien varrella muuttunut. Enään ei viestitellä sellaisia lapsiperheen asioita. Vaan lähinnä onko elukat hoidettu, takkoja lämmitetty ja mikä on iltapäivän ruuan tilanne.
Toki meillä on muitakin viestinnän välineitä, kuten tekstarit ja joskus ihan jopa soitellaankin. Kaupassa käynnit ym. nopeaa toimintaa vaativat jutut hoidellaan näin.
Sellaiset asiat, jotka koskee lähinnä kodin tilannetta, kirjoitetaan vihkoon.

Joskus on tärkeitä, suuren huomion tarvitsevia asioita. Ne kirjoitetaan usein eri lapulle ja niin että toinen silmä rähmässä ja väsyneenä sen huomaa.

"HUOM!"

Että tälläistä arkiviestintää täällä. Onneksi edes viikonloppuina ehtii juttelemaan ihan kasvotusten!

tiistai 14. helmikuuta 2017

Sydämellistä Ystävänpäivää!

Tämä Ystävänpäivä pääsi yllättämään jotenkin varkain. En ole siihen mitenkään erityisesti varautunut, eikä sitä varmaan mitenkään vietetäkkään. Beibe on aamuvuorossa ja minä iltavuorossa. Joten...
Mutta sen verran kuitenkin, että uunissa on mustikkapiirakka. Sydänvuokaan leivottu, tietysti!  Jotta Beibe saa sitten töistä tullessaan juoda makoisat kahvit piiraan kera. Taidanpa minäkin sitten töiden jälkeen iltateen kera ison palan syödä!
Joskus olen lähetellyt muutamille valituille kortitkin, mutta tänä vuonna en muistanut sellaisia hankkia. Joten taidampa muistaa heitä tekstarilla. Parempi sekin kuin mitään!
Olen blogini pitämisen ajan bongaillut sydämiä kaikesta mahdollisesta ympäröivästä. Ruuasta, luonnosta, ihan mistä vaan! Sydämen muoto voi tulla vastaan yllättävistäkin paikoista.
Blogiini olen sydänkuvia laittanut juurikin Ystävänpäivänä, joten jatketaan perinnettä. Vuoden 2015 sydämet löytyy täältä . Viime vuotisia sydänkuvia voit katsella täältä .

Tässäpä nämä, vuoden aikana vastaan tulleet sydänilmestykset!

Makkarasydän!
Omenahillosydän kaurapuurossa!
Leipä voideltu sydämellisesti!
Viimekesäinen raparperi-ahomansikkajuustokakku!
Rakkaudella vioittunut oman maan porkkana!
Rakastuneet suolakurkut!
Sydän märkänä!
Sydän säröillä!
Nurmisydän lakastuineiden lehtien ympäröimänä!
Paratiisiomppuhillosydän!
Omien kanojen munista rakkaudella paistettu!
Sydänjälkkärit!
Rakkaudesta suolakurkkuihin!
Sydänpulla!
Tenniskyynärpäätuki hoivaa rakkaudella!
Lämpöä, rakkaudella!

Leppämäen väki toivottaa kaikille, karvoihin katsomatta, ihan mahtavaa Ystävänpäivää!


sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Appelsiiniriisi. Tutun kasarijälkkärin päivitys!



Olen aina rakastanut appelsiiniriisiä. En todellakaan muista, missä sitä olisin ensimmäisen kerran maistanut, mutta maku on ollut minun mieleeni. Olen vain aina lapsesta saakka inhonnut sitä, että appelsiinit ovat pehmeän ja rasvaisen kerma-riisimössön seassa kalvoineen. Sellaista appelsiiniriisiä minä olen aina saanut!
Aikuisiässä olen tehnyt usein appelsiiniriisiä ja vuosien varrella kehitellyt ohjetta makuuni sopivammaksi.



Lapsuuden appelsiiniriisi tehtiin aina keitetystä riisistä, kermavaahdosta, sokerista, valniljasokerista ja niistä appelsiinilohkoista kalvoineen.
Kehittelyvaiheen alkutaipaleella tein samoin, mutta fileoin appelsiinit. Joo-o, hyvää tuli, mutta jotenkin kylmästä kermasta jäi aina sellainen rasva suuhun.
Jossain vaiheessa sain "todellisen ahaa-elämyksen" ja laitoin appelsiiniriisiin rahkaa. Ja johan alkoi toimimaan!
Mutta vieläkin halusin appelsiiniriisistäni parempaa ja sen saavan ansaitsemaansa arvostusta jälkiruokamaailmassa. Tämä perinteikäs jälkkäri ansaitsee nousta unohduksista!
Joten, tässä Leppämäen emännän "vuosikymmenten" kehittelyn tulos ja täydellisyyttä hipova appelsiiniriisin ohje!




APPELSIIINIRIISI LEPPÄMÄEN TAPAAN  6-8 ann.

  • 2 dl kuohukermaa vaahdotettuna
  • 200g maitorahkaa
  • 250g mascarponejuustoa (vaihtoehtoisesti tuorejuustoa)
  • 200g keitettyä riisiä
  • 0,5-1 dl tomusokeria
  • 0,5 tl vaniljajauhetta tai yhden vaniljatangon siemenet
  • 4 pientä (veri)appelsiinia fileoituna ja mehuineen
  • yhden appelsiinin kuoriraastettuna

Vaahdota kerma ja lisää sen joukkoon maitorahka, mascarpone ja keitetty riisi. Katso, ettei riisi jää kökkäreille!
Lisää joukkoon tomusokeria, mutta älä laita kaikkea kerralla. Lopputuloksen makeus riippuu hieman appelsiinien makeudesta.
Raasta yhden pestyn appelsiinin kuori kermaseoksen joukkoon ja fileoi appelsiinit ja purista jämistä mehu seoksen joukkoon. Jos käyttämäsi appelsiinit ovat kovin isoja, palastele fileet hieman pienemmiksi.



Mausta vielä vaniljalla ja tarkista makeus. Lisää tarvittaessa tomusokeria. Anna makujen tasaantua tunti-pari jääkaapissa, jos maltat!
Sekauta massa hyvin vielä ennen tarjoilua, jos nestettä on hieman erottunut. Nauti!



Appelsiiniriisin voi tehdä myös ilman rahkaa, mutta minusta se antaa siihen mukavaa happamuutta. Mascarpone pelkiltään kerman kera voi tuntua liian rasvaiselta.
Riisilajike vaikuttaa myös lopputulokseen. Olen tehnyt basmati- ja jasminriiseistä ja niiden kukkainen maku sopii kyllä tosi hyvin tähän jälkkäriin. Riisipuuronjämät ovat yhtä käyttökelpoista appelsiiniriisiin kuin pelkkä riisikin.
Nyt käytin veriappelsiineja, mitkä ovat ihanan makeita ja mehukkaita. Niistä tulee niin pieniä fileitäkin, ettei niitä tarvitse pieniä. Mutta näin appelsiinisesonkina, melkein kaikki appelsiinit ovat ihanan makuisia. Ihan pelkiltäänkin syötyinä!



perjantai 10. helmikuuta 2017

Arkikuvia 6/52. Ja Sohvaperunat tulevat taas!

VIIKKO 6

"Uutisista, hyvää päivää!"

Uutiset... niitä Leppämäessä katsotaan arkisin. Työvuorojen niin salliessa, aamupala syödään yläkerrassa Ylen Aamutv:n parissa. Onhan se kiva tietää, mitä maailmalla on yö aikana tapahtunut. Jos on liian aikaista Aamutv:lle, uutiset katsotaan TekstiTv:stä.
Illalla viimeistään telkku avataan ja katsotaan puoli yhdeksän uutiset. Ja aina ne Ylen uutiset! En edes muista, koska olisimme katsoneet Kymmenen Uutisia.
Uutisten katselu rajoittuu aikaslailla arkeen. Viikonloppuisin elämme uutispimennossa. Olemme tv-uutisten aikaan yleensä tekemässä jotain muuta. Ulkoilemassa, saunassa tai sitten tuijotetaan jotain elokuvaa.
Monesti on maailman suuret katastrofit ja terrori-iskut tulleet meidän päivänvaloon vasta maanantaiaamuna.

On muutamia harvoja tv-ohjelmia mitä me katsotaan. Tanskalainen maajussi nyt tietenkin keskiviikkoisin! "Pitääkö olla huolissaan" on ainut ohjelma, mitä katsotaan mainoskanavilta säännöllisesti. Pidetään siinä olevien kirjailijapanelistien huumorista.
Mutta tänään alkaa Sohvaperunoiden uusi kausi! Siinä eri puolella Suomea asuvat ihmiset arvioivat viikon aikana esitettyjä tv-ohjelmia. Ei kuulosta hauskalta, mutta on!
Sohvisten vanhoja jaksoja on nähtävissä Yle Areenassa. Käy tutustumassa, jos Sohvaperunat ei ole sinulle ennestään tuttu ohjelma.

Kuvahaun tulos haulle yle sohvaperunat
Sohvaperunat 10.2.2017 TV 2 klo 21.00