torstai 30. heinäkuuta 2015

Pari näyttelyä Kuhmalahden kirjastolla ja iltalenkillä Maurin kanssa





Meillä Kuhmalahdella on maan paras kirjasto. Ainakin meidän, entisten Kuhmislaisten mielestä. Onpahan joskus, hyvinä aikoina ollut niinkin, että meidän kirjastoon hankittiin eniten Suomessa, uusia kirjoja per asukas. Siitä kerrottiin oikein valtakunnan uutisissa!  Nykyäänhän me ollaan Kangasalan Kuhmalahti ja asiat eivät ole enään niin hyvin... Mutta kirjasto me ollaan saatu pitää! Kirjastorakennusta oikein laajennettiinkin jokunen vuosi sitten. Siellä toimii asiamiesposti. Ja koska meidän terveysasema lakkautettiin ihan just, kerran viikossa kirjastolla on terveyspalveluja. Jes, hyvä, mahtavaa! Onneksi olen vielä työikäinen ja voin käyttää, niitä vihaamiani, työterveyden palveluja.
Tämän enempää kantaaottamatta kunnahallituksen toimiin, poikkesimme tänään kirjastolla. Tai, ei meiltä ihan onnistu poikkeaminen; kirjastoon on meiltä noin 9 kilometriä. Että, ihan varta vasten sinne lähettiin. Syynä oli Beiben metsästysjousi, joka oli tullut huollosta, postin kuljettamana. Lähdin mukaan, koska olin juuri lukenut uusimmasta Sydäristä, kirjastossa olevista näyttelyistä. Näyttelyt olivat olleet siellä esillä jo hetken ja kävinkin Pohjan maalaismarkkinoilla niitä vähän silmäilemässä. Mutta silloin kirjasto oli niin täynnä populaa, että ajattelin nyt pääseväni rauhassa katselemaan esillä olevia valokuvia ja teoksia.



Näyttelyt olivat: "Papat ja Piiku" ja "Kevään ja kesän kukkia". Ensimmäinen oli isoisän, isän ja tyttären kädentaitoa. Taidokkaita puuveistoksia ym.






Olisi taas pitänyt ottaa mukaan, oikein kunnon kamera! Tää mun kännykän kamera on aika surkee ja kuvat tulee jotenkin sumeita. Mut kun se on aina melkein mukana, niin sillä sitten tulee räpsittyä. Ja jälkikin on sen mukasta! Sori vaan!

Toinen näyttely oli, paikkakuntalaisen luontokuvausta harrastavan Risto Mattilan, kukkakuvia. Luonnosta ja puutarhasta. Kuvat olivat tosi selkeitä ja kirkasvärisiä. Väkisinkin tuli mieleen, paljonko niitä oli käsitelty. Mutta hienoja olivat jokatapauksessa!




Onhan kirjastossa yksi minunkin tekemäni juttu. Tein joskus vuosia sitten paljon lasitöitä. Tiffanyä, lyijylasitöitä ja lasinsulatusta. Koruja, mosaiikkia ja kaikkee. Sitten väsyi pää ja kädet. En ole lasiveitseen tarttunut moneen vuoteen. Enkä kyllä oikeastaan kaipaakaan lasitöiden tekemistä. Pelit ja vehkeet on kyllä tallella, jos joskus vielä alkaa himottaamaan ne jutut!
No, pidin minäkin näyttelyni kirjastossa aikanaan. Näyttelyni nimi oli "Hevosia ja lehmiä", muistaakseni. Kuitenkin kunnian osoitus kahdelle, minulle niin tärkeälle, eläimelle. Kuhmalahden kunta hankki yhden minun lasitöistäni ja se roikkuu kirjaston ikkunassa. Tuntuu aina tosi hämmentävältä nähdä se siellä.

"Tukin vetoa"

Tälläin kesäaikaan, joka toisessa navetan parvessa ja kyläkahviossa, on joku näyttely. Mutta meidänpä kirjasto panostaa myös talveen. Ja se on hieno juttu! Tälläisen meikäläiset, jotka lainaavat hävettävän vähän kirjoja ja eivätkä juuri postimyynnistä mitään tilaile, tulevat käymään kirjastossa, juurikin näiden näyttelyiden takia. Kiitos aktiivisen Kulttuuritoimen!

Illalla lähdin Maurin kanssa kävelylle lähimetsään. Beibe on yövuorossa ja ei juuri koskaan nuku illalla, ennen töihin menoa. Olisikohan hän ollut niin rasittunut päivän kulttuuriannista, että halusi ottaa pikku tirsat. No, minä nappasin pikku muovipussin taskuun ja Maurin remmiin. Sanoin koiralle, että kattellaan vähän samalla, näkyiskö kanttarelleja. Mauri heilutti häntäänsä innostuneena! ;)


Kyllähän niitä oli polun varsi väärällään! En tosin tohtinut niitä kerätä, kun olivat niin pieniä. Ja ehkä hieman koiran pissalla höystettyjä! Miksei tuollaista esiintymää löydy mistään kunnon paikasta! Vai, löytyisikö sittenkin...


Ha Haa! Muutama metri polusta metsään, oli monen neliömetrin suuruinen alue kanttarelleja. Osa oli kyllä vielä tosi pieniä. Jätin ne kasvamaan, silläkin uhalla, että joku muu ne vie. Mutta osan nappasin mukaan. Niistä teen huomenna sieni-pekonipiiraan!

Huono kännykkäkuva taas, mysteerisienestä!

Kanttarellien vieressä oli kummallisen värinen sieni. Ihan vaalean lila! Se erottui kyllä hienosti tummassa metsässä.
Lenkkipolku kulkee tosi vaihtelevassa maastossa; on hyvää ja huonoa polkua, hakkuuaukkoja, metsäautoteitä ja ihan oikeitakin, sorateitä. Pienelle töppöjalalle, siis Maurille, korkea heinikko on haastavaa, mutta aina se polun sieltä löytää. Se meneekin aina poluilla edellä, koska se löytää polut  paremmin kuin minä. Ja ehkä siksikin, että korkea heinikko on minullekin haastavaa. Jos ihan rehellisiä ollaan!





Matkalla minä maistelin villivadelmia. Niitäkin pitäisi ehtiä keräämään. Ja mustikoita. Mutta hyttysiä on niin pirusti. Täälläkin reisulla tuli verenhukkaa aikas lailla!


Kyllä luonnossa kulkemisella on eheyttävä vaikutus! Oli meinaan hilkulla, etten jäänyt löhöämään kirjan/lehden kanssa sohvalle ja odottamaan Beiben heräämistä. Onneksi Mauri on aina niin innokas lähtemään lenkille! Vaikka sitä hieman tympiikin istua mättäällä ja odotella, kun mä kerään sieniä.
Hieman ennen kotitienhaaraa, naapurin Hannu lähti sienikorin kanssa kohti metsää. Huutelin hänen peräänsä, että turhaan sinne meet ja heiluttelin sienipussukkaani! Heh heh!







Tänä vuonna tuntuu siltä, että kanttarellikaudesta tulee pitkä. Niin paljon oli pientä sientä metsässä. Mutta onhan tämä nyt aikas aikaista ylipäätään kanttarelleille. Onhan kuitenkin vielä heinäkuu, Vaikkei uskoisi!

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Kermassa haudutettu fenkoli


Muutama viikko sitten, keskustelimme ruokatauolla töissä kasviksista. Tai, tarkemmin kasvisruuista. Minä sitten kertoilin, mitä kaikkea minulla oli tänä kesänä kasvamassa. Olin ostanut Tammelan torilta muutaman fenkolin taimen ja mietiskelin, mitä niistä voisi tehdä. Kollegani Emma, kertoi olevansa tykästynyt kermassa haudutettuun fenkoliin ja tekevänsä sitä aika ajoin. Helppoa, yksinkertaista ja hyvää. Niinpä minä päätin, että fenkolini jalostuvat täksi ruuaksi.
Minulla oli neljä fenkolia. Kaksi isoa ja kaksi pienempää. Varsia en käyttänyt mihinkään. Oli vähän harmi heittää ne hukkaan, mutta en nyt keksinyt niille käyttöä. Ja olen lähdössä pariksi päiväksi pois kotoa, niin ne olisivat nahistuneet piloille joka tapauksessa. Minulla on vielä siemenestä kasvamassa fenkolia lisää. Jos ne ehtivät kasvamaan syötäviin mittoihin, otan vastaan kernaasti varsien käyttövinkkejä!

KERMASSA HAUDUTETTU FENKOLI


  • muutama hyvän kokoinen fenkoli
  • 2dl kuohukermaa
  • ripaus suolaa
  • voita uunivuuan voiteluun
Voitele uunivuoka. Leikkaa fenkoli suikaleiksi. Laita fenkolisuikaleet vuokaan. Ripsauta suolaa fenkoleille. Kaada kerma sekaan. Paista 175 asteessa noin 45 minuuttia, kunnes fenkolit ovat aivan pehmeitä.

Fenkoli oli kivan miedon makuista. Beibeä vähän epäilytti, tämä anikselle tuoksuva juttu. Mutta hyvin se upposi, broilerleikkeen ja jeerakesäkurpitsan kanssa. Helppoa, hyvää ja yksinkertaista. Aivan kuten Emma sanoi!



sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Juhlia, taidetta, markkinahumua ja paljon muuta!

Kylpyankka partio vastaanottamassa juhlaväkeä!

Taas on kyllä ollut sellanen viikon loppu, että HUH HUH! On ollut hiukka projektia! Kävin tyttären kanssa perjantaina Ikeassa ostoksilla. Hän kun muutti pois kotoa (nyyh!) kuun alusta ja tarvitsee kaikenlaista. Ostoksilta sitten tukka putkella kotiin ja valmistautumaan kavereiden kolmikymppisille. Beibe olikin jo päivällä vienyt osan kamoista etukäteen, mutta salaatit piti valmistaa. Ai että, kun tulikin hyvän näköistä salaattia. Kaikki ainekset olivat itse kasvatettuja ja taatusti tuoreita. Nam!

Ihanan värikäs salaatti! Vaikka itse kehunkin...

Polkupyörillä mentiin ja minä poljin takaisinkin. Beibe tuotiin autolla... Mutta oli kivat kemut; saunottiin, juotiin, syötiin ja naurettiin! Ilmakin kirkastui iltaa kohden, joten ei tarvinnut sateessa juhlia! Ja minä kävin uimassakin, ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Ja oli hiton kylmää vettä!

Täppä-koira otta vieraita vastaan!

Lauantaina olikin mitä mahtavin keli. Aurinko paistoi ja oli lämmin. Kyllä taas sai ihminen energiaa! Istuskelin aamulla pitkän tovin ulkona paviljonkissa ja hörpin teetä. Ja nautin!

Mauri imee auringon säteitä itseensä!


Samalla silmäilin ympärilleni ja havaitsin, että kalliolla oli vieläkin tosi paljon ahomansikoita. Olen niitä jo jonkin verran kerännytkin, mutta aina vaan niitä tuntuu riittävän. Ison kupillisen niitä sain taaskin!




Lähdin keräämään pellolta mesiangervon kukintoja kuivattavaksi, kun kerrankin oli kuivaa. Ja samalla katsomaan Lillistä ja Hehkua. Eihän niillä mitään hätää ollut, päin vastoin. Nauttivat ihanasta auringon paisteesta.

Hehku väijyy pajukossa!

Lillistä haukotuttaa aamutuimaan!

Mesiangervot levittivät pitkälle huumaavaa tuoksuaan. Ne eivät olekkaan tuoksuneet, kun on ollut niin kylmää. Mutta nyt, auringon paisteessa, tuoksu oli mahtava.

Kultakuoriaisia mesiangervoilla

Beibekin heräsi päivään ja lähdettiin kohti päivän hulinoita. Tarkoitus oli käydä Eräjärven markkinoilla, Leila Yrjölän navettagalleriassa ja vielä syömässä rantasaunalla. Siellä meinaan kolmekymppiset jatkuivat koko viikonlopun!

Markkinahumua!

Kankaan kudontaa

Markkinoilla oli sellasta perusmeininkiä. Rätei ja lumpui, mansikoita ja herneitä. Ja ihan pirusti porukkaa! On se hämmentävää, kuinka tälläisiin tuppukylien tapahtumiin sitä väkeä lappaa! Talvella ei näy ristin sielua. Kesällä sitten senkin edestä!  Mutta sehän on pelkästään hyvä asia.
Muutama litra mantsuja ja kirsikoita ostettiin. Ja käytiin paikallisen juottolan terassilla nauttimassa kylmät limut. Siinä se sitten olikin, meidän markkinoiden saldo!

Leila Yrjölän navetalle suunnistettiin seuraavaksi. Leila on vanha tuttu ja joka kesäinen vierailun kohde. 




Leilan maalausten lisäksi, näytillä on vanhaa tavaraa ja myynnissäkin oli jonkin verran. Navetan sisustus on ihanan mystinen, minun mielestäni. Siellä saa ostaa myös kahvia, mehua ja kastettavaa.

Mun lemppari! Lehmät, of course!

Tälläinen sohvaryhmä olisi tarjolla!

Löysin ihanat Arabian Kirsikka kahvikupit Leilan luota!

Ja eikun saunalle syömään! Tarjolla oli hodareita monenlaisten lisukkeiden kera ja kahvia raparperipiirakan ja pikkumuffinssien kanssa. Ja niitä minun tekemiäni pikkuleipiä unohtamatta!


Oltais varmaan viihdytty kauemminkin kemuissa, mutta oli lähdettävä kotiin. Tytär ja vävy oli tuomassa meille vanhaa sohvaansa. Minulla on hirvittävät sisustussessiot meneillään kotona. Ollaan siirtämässä television katselua yläkertaan, tyttären vanhaan huoneeseen. Sohvan olisi tarkoitus tulla sinne. 
"Vanhaan" olkkariin olen etsiskellyt ruokailuryhmää. Yksi olisi kiikarissa, mutta se on varattu. Huomenna selviää, tuleeko varaaja sen hakemaan, vai olenko minä sen uusi omistaja. Olen vain niin malttamaton! En halua ostaa uutta, joten käytetty on hakusessa. 
Palataan niihin sisustuskuviin sitten tuonnempana. Kun nyt sais jotain järjestystä tähän kaaokseen! :)

Illalla tein vielä parit liköörit tekeytymään. Ne aamulla keräämäni ahomansikat ja loput markkinakirsikat päätyivät alkoholikylpyyn, sokerin kera. Lillukoot siellä nyt joitakin viikkoja, välillä sekoitellen. Talvella on sitten mukavaa naukata pikku pikarillinen kesän makua!



Sunnuntai menikin pitkälti niitä huonekaluja raahatessa alkerrasta yläkertaa. Ja välillä toistepäin! Mutta ehdittiin sen verran pitää breikkiä, että lähdettiin kahville Vehkajärven kesäkahvilaan. Minulla on ollut siellä pari viikkoa kirppispöytä ja se piti tyhjätä tänään. 
Kesisis, miten me sitä kutsumme, on vanhalla Vehkajärven kyläkoululla. Ihan Tampere-Kuhmoinen tien varressa. Sitä yllä pitää Vehkajärven nuorisoseura ja he työllistävät kahviolle paikallisia nuoria. Kaikki tarjottavat ovat paikan päällä leivottuja ja hinnat ovat tosi edulliset. Kannatta poiketa ilman muuta, jos ohi ajelee. Ja muutenkin! 
Kahviolla on esillä taidetta ja tosiaan, pieni kirppis. Kahvion vieressä, mäen päällä, on Vehkajärven pieni puukirkko ja idyllinen hautausmaa. Jos hautuumaata voi idylliseksi sanoa! Siellä kannattaa myös vierailla.

Vehkiksen kesis



Kesiksellä voi pelata lautapelejä ja lukea uusimmat, paikalliset lehdet.
Oli kyllä taaskin niin mukava viikonloppu! Mahtui kaikkea kivaa tekemistä ja kokemista! Kyllä tällä jaksaa taas aloittaa uuden viikon haasteineen!