maanantai 10. heinäkuuta 2017

Keittiön uusi kaappi ja kallo!



Tuossa jokin aikaa sitten kerroin, että luovuin silmää räpäyttämättä meidän keittiön kulmakaapista . Vanhaa kaappia en ole kaivannut yhtään! Meillä on tosi matala huonekorkeus ja pieni keittiö, joten kulmakaappi vei tilaa nurkassa ja näytti synkältä.
Minulla oli visio jostain kevyemmästä vitriinikaapista. Mutta en ihan kokonaan lasista siihen halunnut, koska kaappiin tulisi sellaistakin kamaa, joka ei olisi niin silmiä hivelevän näköistä. Kuten termospulloja ja sen sellaista.



Ja mistäs muualta vitriinikaappi sitten löytyikään, kuin Ikeasta. Sattuikin vielä niin sopivasti, että nämä Hemnes -kalusteet olivat tarjouksessakin. Vähän niinkuin winwin -tilanne kaiken kaikkiaan!
Kaapissa on yksi ovi, mutta se on alaosastaan läpinäkymätön. Joten just täydellinen! Ja vetää sisuksiinsa uskomattoman määrän tavaraa. Tosin ihan täysi se tuli. Mitään lisää ei voi siis hankkia!




Melkein hienompi juttu kuin itse kaappi, on se, että kaapin ja ikkunan väliin jää nyt pieni siivu paljasta seinää. Meillähän tyhjä seinätila on kortilla ja tämä mahdollisuus piti heti käyttää!
Olen ostanut joltain kirppikseltä vuosia sitten kukkatelineen ja se on paikkaansa kotoamme hakenut, sitä kuitenkaan löytämättä. Nyt minulla tuli tämä teline heti mieleen ja se kiinnitettiin kaapin ja ikkunan väliin. Kannateltavakseen se sai yhden perhosorkidean yläkerrasta. Tämä valkoinen kaunotar on kukkinut siellä jo tovin, eikä sitä siellä kukaan käy katselemassa. Kesäaikaan telkkarin katselu on vähissä ja orkideat ovat siellä huoneessa.



Kukkateline suorastaa huusi kuitenkin jotain kaverikseen seinälle ja mielestäni olin kuulevinani sen huutavan kalloa.



Beibeltä kysyin, saisinko ottaa jonkun kallon hänen kallolaatikostaan. Luvan sain ja koska hän ei ollut tyytyväinen minun trofeelautasuunnitelmiini, hän teki minulle taustalaudan kallolle. Minä olisin vain lätkäissyt kallon harmaantuneeseen laudanpätkään. Minulle se olisi kelvannut ja ollut ihan hyvän näköinen. Mutta Beiben mielestä se oli ihan kamala. Joten, minä sanoin, että tee parempi. Ja hän teki!



Tytär käydessään kehui myös kaappia. Mutta hehkuttaessani keittiön uutta kalloa, hän kysyi, etteikö ne jo ala menettää merkitystään, kun niitä alkaa olemaan vähän joka huoneessa. Njääh, sanon minä! Enempi parempi, ei kalloja voi olla liikaa! Vai voiko...


Tykkään myös siitä, että nuo eristinkukot löysivät paikkansa tuolta kaapin päältä. Sain ne tuossa keväällä ihanalta ihmiseltä, joka oli lukenut minun kommenttini eräästä blogista. Hän pisti minulle sähköpostia, että hänellä olisi pari ylimääräistä ja haluaisinko ne. Treffattiin Tampereella ja niin minä sain häneltä pari kukkoa. Ihan ilmaiseksi! Mahtavaa pyyteettömyyttä!
Kukoista olisi tarkoitus jossain vaiheessa tehdä lamput. Olenkin vävyä vähän rissannut aiheesta. Mutta koska meillä ei ole koskaan tapana saada mitään äkkiä valmiiksi, voi kestää vuodesta toiseen ennenkuin tämäkään asia etenee. Siihen saakka kukot saavat olla kaapin päällä ja ne sinne hyvin sopivatkin!



Ollaan molemmat tosi tyytyväisiä keittiön uuteen ilmeeseen tän nurkan osalta. Meidän keittiö rempattiin silloin 16 vuotta sitten, kun Leppämäkeen muutettiin. Se alkaisi kipeästi tarvitsemaan uutta remppaa, mutta ei millään jaksaisi ja raaskisi. Kova homma ja kallis! Mutta keittiön ilme hieman raikastui tällä pikkusisustamisella ja tämä saa nyt tältä erää riittää. Tosin pöydän vaihtaminen on alkanut himottamaan...

4 kommenttia:

  1. Minäkin katselin noita Hemnes-kaappeja, mutta ostin sitten vaan ne sivupöydät (lue: yöpöydät). =) Todellinen win-win tilanne. Onnea uudelle kaapille!
    Aika mahtava kontrasti tulee tuosta herkästä orkideasta (muuten, tosi kivan oloinen teline!!) ja kallosta! TYKKÄÄN!!

    Keittiöremontti tosiaan. Huokaus. Meilläkin olisi tarve joskus parin vuoden päästä katsoa koko keittiö-ruokahuone -kokonaisuus uusiksi. Mutta just se hinta.
    Toinen remonttikohde olisi kylppäri, jopa aikaisemmin. Ja jälleen ollaan niissä kalleimmissa remontoitavissa neliöissä. Voi rutto kun harmittaa.

    Mutta tällaista se elo on, omakotiasujana....

    Sille siis: skool!! =)

    VastaaPoista
  2. Mulle tulee mieleen klassinen "Kaunotar ja Hirviö" -asetelma kallosta ja orkideasta.
    Ton kukkatelineen ostinkin kirppikseltä juurikin siksi, kun oli vähän erikoisempi. Maksoi muistaakseni euron.

    Me tehtiin keittiöremppa silloin aikanaan tosi nopsaan ja halvalla. Oli vähän pakko tilanne, kun Leppämäessä oli ihan alkuperäinen keittiö jostain pula-ajalta. Nyt kaapeista alkaa pinnat kesimään ja lattiamattokin on jo aikansa elänyt.
    Jotenkin vaan ei jaksaisikaan, kun pelkkä kaappien ja pintojen uusiminen ei riitä. Kun oli niin kiire päästä muuttamaan, jäi lattia avaamatta. Siellä on eristeenä olkea ja se on talvella kylmä. Eteinen ja olkkari aikanaan avattiin ja eristeet vaihdettiin. Joten, tieto urakan raskaudesta lisää tuskaa.

    Pesutilat sentäs meillä on ihan jopa 90 -lukua! Tölliin on rakennettu pieni elintasosiipi, jossa sauna ja pesuhuone sijaitsevat. Mutta tilat ovat epäkäytännöilliset ja nuhjuiset. Mani, mani... sitä tässä tarvittaisiin!

    VastaaPoista
  3. Kauniit kaappi ja kallo! Pienelläkin fiksauksella ja pikkusisustamisella saa tosiaan raikkaampaa ilmettä. Kuinka monta tuollaista trofeeta teiltä löytyy? Meilläkin on muutama kauriin pää ja nyt on suunnitelmissa myös peuran pää olkkarin seinälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meillä kovin montaa tuollaista seinätrofeeta ole. Yläkerrassa yksi tuunattu peura, alakerrassa kaksi kaurista ja peuraa, sekä lehmä. Ulkosaunalla pari peuraa ja kauris.
      Koska mies ei metsästä hirvieläimiä, meille tulevat kallot yleensä ovat tilaustöitä ja lähtevät takaisin metsästäjille.
      Mutta meillä on olkkarissa lasivitriinikaappi, missä on sitten irtokalloja. On kettua, mäyrää, supikoiraa, lampaita, harakka, sorsa ja monia muita.

      Poista