sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Kierros avoimissa puutarhoissa ja pikku sydämen sulattaja!



Beiben kanssa lähettiin viemään kummilikka Neaa takaisin kotiin, viikon meillä oleskelun jälkeen. Sen varjolla tein suunnitelman puutarhoista, jotka olisivat avoinna matkan varrella. Kohteiksi valikoitui yksi Pälkäneeltä, kaksi Valkeakoskelta ja kaksi Kangasalta.
Kangasalan kohteista toinen jäi käymättä, koska emme ehtineet sinne. Oli pakko poiketa tyttärelle ja vävylle matkan varrella. He hakivat pikku koira-vauvan ja sitähän oli ihan välttämätöntä käydä nuuskimassa ja hiplaamassa.

Yritä nyt tuota elohiirtä kuvata!

Ei sekunninsadasosaa paikoillaan!

Ha!

Pasi on sitä mieltä, että...

... "En tykkää!"

Kesken vauhdin tuli uni!

Vitsi, mikä ihana amstaffityttö!



Mutta takaisin puutarhoihin! Pälkäneellä oli näytillä "Risunaisen piha".  Tänne oli helppo löytää, koska piha sijaitsi lähellä veljeni perheen kotia.



Puutarhaan saatu mahtumaan  paaljon kasveja pieneen tilaan. Heti portilla mielenkiinnon herätti kirjavalehtinen vaahtera. Hieno!

Huono kuva. Kävi niin kova tuuli!


Puutarhassa oli nimensä mukaisesti risuista tehtyjä teoksia pitkin istutusryhmiä. Piha oli pieni ja se oli äkkiä katseltu. Ei sillä, katseltavaa oli kyllä paljon!




Tervetulleeksi meitä ei toivotettu tässä pihassa. Yhdellä naisella näin keltaisen napin rinnuksissa, mutta hän seisoskeli terassilla kahvinmyyntipisteen luona. Koska terassilla oli tunkua, emme käyneet tervehtimässä mekään.



Seuraava paikka oli Sääksmäellä puutarhakahvila Tervapääsky. Talo on historiallisesti merkittävä ja on kunnostettu ja avattu yleisölle kesäaikaan. Puutarha on neljäs historiallinen puutarha Suomessa
Itse puutarha ei nyt mitenkää kookas ollut, mutta sen tunnusmerkkinä oli kultaterttuselja. Pensas olikin näyttävässä roolissa tumman talon edessä.






Koska paikassa toimi kahvila, halusimme käyttää sen palveluja. Kahvilassa on pöytiin tarjoilu ja koska asiakkaita oli jonkin verran, palvelu tökki pahasti. Mielestämme asiakkaita ei ollut pariakymmentä enempää, mutta jouduimme odottamaan kahvikupillisiamme ja kakkupalojamme kauan. Monta kertaa tilaustamme käytiin tarkistamassa ja pahoiteltiin tilannetta.
No, vihdoin saimme tilaamamme kahvit ja nisut. Ne olivatkin ihan herkullisia. Puitteet ja talon tunnelma oli viihtyisä niiden nauttimiseen.









Maksun kanssa jouduimme odottamaan myös, koska emäntä sanoi vain isännän osaavan rahastaa. Ja isäntä oli palvelemassa ulkona istuvia asiakkaita. Saimme kuitenkin nauttimamme virvoikkeet vihdoin maksettua ja jatkettua matkaa. Kovasti pahoiteltiin, muitakin asiakkaita kuin meitä, palvelun hitaudesta. Vakuuteltiin, ettei näin ole aina ja tänään oli niin paljon asiakkaita. Tuli vain ajatus, että "Ihan Tosi!" Olihan heillä teemapäivä ja ehkä olisi pitänyt siihen varautua jotenkin!





Mutta ihan mielenkiintoinen paikka ja poiketkaa ihmeessä, jos Sääksmäellä päin liikutte kesäaikaan.

Matka jatkui seuraavaan yksityispihaan Valkeakoskella. "Järvisten puutarha" oli hilkulla jäädä näkemättä, koska sinne oli niin vaikea löytää ulkopaikkakuntalaisen. GoogleMapsin navigointi ohjasi meidät jotain pihatiereittejä ja lopulta jätimme auton yhden taloyhtiön pihaan. Jatkoimme matkaa kävellen ja löysimme paikan.




Tervapääskyssä olimme jutelleet parin naisen kanssa ja he olivat jo käyneet täällä Järvisillä. He kertoivat hankaluudesta löytää sinne ja onneksi olimme varautuneet siihen, emmekä heti luovuttaneet. Ei kyltin kylttiä missään risteyksessä, saati muuta opastetta. Vasta talon portilla oli avoimien puutarhojen tunnuskyltti.




Täällä meidät toivotettiin heti isännän toimesta tervetulleiksi, mutta ei sen enempää. Isäntäväki jutusteli iloisesti naureskellen jonkin tuttaviensa kanssa keskellä pihaa. Meille tuli ihan sellainen olo, että olimme eksyneet vahingossa keskelle joitain pihajuhlia.
Itse piha oli sisustettu vanhalla tavaralla ja tehty sinne pieniä huoneita. Kokoa pihalla oli alle 1000 neliötä. Tämä tieto tuli niiltä Tervapääskyssä olleilta rouvilta.




Kivoja ideoita ja oivalluksiahan pieni piha oli täynnä. Hyvin hoidettu ja viihtyisän oloinen. Mutta vaikeasti löydettävä...


Valkeakoskelta kohti Kangasalaa. Tämä "Kasvikeräilijän puutarha" olikin meille ennestään tuttu muutaman vuoden takaa. Halusimmekin vierailla siellä nähdäksemme, miten kasvit ja puut olivat kasvaneet edelliskerrasta. Ja olisiko pihaan tullut jotain uutta.




Täällä olikin pysäköinnin ohjaus. Kuten oli ollut edelliskerrallakin. Samoin emäntä tuli heti tervehtimään uusia tulokkaita. Mikä hämmentävintä, hän muisti meidät kummankin. "Te olette käyneet meillä ennenkin!", hän sanoi. Apua, mielestämme olimme silloin käyttäytyneet ihan hyvin!
Vajaan parin hehtaarin tontille mahtui monen moista. Meitä kiinnostivat lähinnä erikoiset puut, mitä tontille on istutettu. Samoin siellä oli hienoja pensasruusuja ja muita pensaita paljon.

Kirjavalehtinen vaahtera ja hurmevaahtera vierekkäin

tuohituomi

Tämän nimi jäi kysymättä

kirjavalehtinen syreeni

Katsura

Tämän nimi jäi mysteeriksi

'Tove Jansson' ruusu

Varmaan joku japaninvaahtera?
Ihana keltainen ruusu!


Kukista agileijat olivat täydessä loistossaan. Samoin lehtosinilatvat tuoksuivat paikkapaikoin ihan huumaavasti.




Tontilla oli monia todella isoja ja vanhoja vaahteroita ja lehtikuusia. Ihania!





Meidän makuun puutarha on hieman liian ahtaasti istutettu, mutta eihän se olekkaan meidän makuun tehty, vaan heidän. Pidimme kuitenkin puutarhasta ja varmaan aiomme siellä vierailla toistekkin. Varsinkin, koska kaikki siellä vierailevat otetaan tosi lämpimästi vastaan!





Mukava päivä puutarhojen merkeissä ja samalla kiva päätös kesälomalle!

4 kommenttia:

  1. Ihana pikkuinen, amstaffit ovat hurjan ilmeikkäitä hauvoja. Avoimet puutarhat ovat hieno tilaisuus tutustua erilaisiin pihoihin ja miljöisiin. Isäntäväen saattaa olla vaikea huomioida tarpeeksi kaikkia jos vierailijoita on paljon. Minut otettiin joka paikassa lämpimästi vastaan ja kokemukseni olivat hyvin positiivisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo ilmeet lupailevat paljon "ongelmia"! Aikasmoinen riiviö alku. Mutta niin suloinen! <3

      Avoimet puutarhat -tapahtuma on aivan ihana ja arvostan ihan kympillä sitä, että ihmiset päästävät ventovieraita kotiinsa. Totta kai ymmärrän, ettei kaikkia voi huomioida.
      Itselläni on jotenkin kynnys mennä toisten pihoihin vähän niinkuin varkain. Osa näistä pihoista on kuitenkin tosi intiimejä ja suljettuja pihapiirejä. Välillä tuli epävarma olo, että mistä voi kulkea ja minne mennä.

      Poista
  2. Hienoja kuvia. Voi vitsit, mikä koiruli...oikein sydämensulattaja =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista, Satu!

      Joo-o. Tolla ilmeellä ne sulattaa sinun sydämmesi ja saavat sinut ihan koukkuun! ='D

      Poista