sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Viikkonäkymiä 8/52 ja sekalaista diipa daapaa tästä viikosta!

Tällä viikolla on ollutkin aikas vilakkaa ja rapasakkaa! Leppämäen pakkasennätyskin meni rikki asteella torstaiaamuna mittarin näyttäessä -26 astetta. Hrr!

Näkymät eivät ole juurikaan muuttuneet pihassa muutaman viime viikon aikana. Oikeastaan olisi voinut laittaa samat kuvat, kuin edelliselläkin viikolla! 😆

Sunnuntai 25.2.2018, klo 12.00, pilvistä, viimaa, hieman lunta ilmassa, pakkasta -5 astetta.





Näiden kuvien ottamisen jälkeen meni hetki ja aurinko paistoi pari tuntia komeasti. Mutta tuuli oli kyllä tosi kovaa ja teki ilmasta kylmän.
Onneksi ensi viikoksi luvattu Siperian ilmasto ei ihan meille täydellä voimallaan iske. Kyllä tässä ihan tarpeeksi kylmää on ollut. Vaikka voisihan sitä vielä kylmempääkin olla!

No, sitten siihen diipa daapaan! Me ollaan oltu sairauslomalla molemmat. Minun käteni ovat kipuillut taas kauan ja olinkin ennen talvilomaa muutaman päivän pois töistä. Kävin maanantaina pyörähtämässä ja totesin, että ei tuu mitään. Aika lääkäriin, uusi lääkekuuri, kipulääkettä ja lepoa.
Olkapää on ihan hyvä ja tänään ei ole kumpaakaan kyynärpäätä särkenyt. Ainakaan vielä...
Ranteet ja peukalot rutisevat ja niitä riipii aika-ajoin. Jotenkin vaikea uskoa, että jännetupintulehdukset paranevat ikinä.
 Niskat on ihan jumissa vieläkin. Olen niitä, samoin kuin käsiä, venytellyt varovaisesti. Keppijumpannut olen ja muitakin jumppaliikkeitä tehnyt. Mutta mitään muuta en ole jaksanutkaan liikunnan eteen tehdä. Tulehduskipulääkkeet ovat väsyttäneet tosi paljon. Mutta eikös saikulla saakin nukkua!

Beibe teki puuhommia talvilomalla, kaataen muutaman koivun meidän tontilta. Ehkä niissä hommissa jo vähän välilevyt naukui. Mutta viimeinen niitti oli, kun pilkkireissulla hän kaatoi perikunnan saaresta haavan rusakoille kaluttavaksi.
Eihän meillä pilkillä mitään moottorisahaa ollut tietenkään mukana, niin hän hakkasi haavan kirveellä poikki. Siitä selkä ei tykännyt ja nuotiokaffien jälkeen kun lähdettiin taapertamaan rantaa kohden, hän olikin jo aikas tönkkönä. Maanantaina hänenkin piti myöntää, ettei hänestä ole työmieheksi!


Mua vähän huvitti tämä "asetelma" keittiön pöydällä.

Lääkkeiden ja kallokynttilöiden lisäksi oli myös hautaustoimiston mainoskynä!

On ollut kyllä tosi pitkäpiimäinen viikko. No, onneksi on ollut olympialaiset ja niitä ollaankin seurattu telkusta ja radiosta.
Tölliäkin on pitänyt lämmittää oikein urakalla. Tälläiset vaihtelevat yö- ja päivälämpötilat jäähdyttävät taloa kummasti.
Samoin eläimistä ja niiden juomavesistä huolehtiminen on työllistänyt. Näillä pakkasilla meidän karjasuojissa vedet tuppaavat jäätyä.

Mauri ja Lakritsa lämmittelevät auringonsäteissä!

Kaikenlaista helppoa ruokaa ollaan tehty. Sellaisia ruokia, mitä saa tulemaan samalla, kun puuhellaa lämmittää. Keittoja, pataruokia ja sen sellaisia.

Espanjalainen perunamunakas ja salaattia.

Kaupasta ostettua siikaa, porkkanaraastetta, perunoita ja paljon voita.

Tomaattinen jauheliha-kaalikeitto ja leipää.

Mulle ainakin tulee sellainen tekemättömyydestä johtuva turhautuminen. Yritin vähän lukeakkin, mutta en jotenkin pystynyt keskittymään. Ja aina kun menin sohvalle pötkölleni kirjan kanssa, nukahdin.
Hirveä leipomisenhimokin riivasi, mutta käsiä piti säästellä kaikelta pullan vaivaamiselta. Mutta sitten muistin mainion pataleivän! Sitähän ei tarvi vaivat ollenkaan; aineet vain sekoitetaan nopeasti keskenään ja täts it!
Pataleipää onkin tullut tehtyä pariin otteeseen ja se on niin helppoa, ettei sitä oikein leipomiseksi voi edes kutsua. Ja helpolla saa pöytään ihan artesaanileivän näköisen, rustiikkisen herkkuleivän!



Ollaan istuttu keittiön ikkunan ääressä ja kytätty lintuja. Yhtenä aamupäivänä varpushaukka lehahti lintulaudan vierellä olevaan marjapuskaan. Järkkärissä, mikä on lähes aina pöydällä, sattui olemaan lyhyt putki ja sillä välin kun vaihdoin putkea, haukka ehti lähtemään. Mutta harmaapäätikasta sain napsittua muutaman kuvan!




Tein muutamia talikakkusia linnuille. Sekin on sellaista, ei niin käsiä rasittavaa -hommaa!



Beibe napsi kuvia pihakoivuista, kun ne kimmelsivät auringossa. On ne vaan kauniita!

Hauskasti koivun takana oleva mänty näkyy varjona!


Tyttären laskettuun aikaan on tasan kaksi viikkoa. Hän oli hankkinut hieman sukkia ja aurinkolasit tulokkaalle. Kyllä ihan taas herkisti tälläset miniatyyri sukat ja arskat! 😎

Aaww! <3

On ne pienet! <3
Käytiin me sentäs leffassa loppuviikosta, kun Beiben selkä sen verran vertyi, että pystyi istumaan elokuvan verran.
Clint Eastwoodin ohjaama The 15:17 to Paris tuli ensi-iltaan viikko takaperin. Pidämme molemmat kovasti Eastwoodin edellisistä ohjauksista, mutta tämä ei oikein saanut otteeseensa. Aihe oli hyvä ja mielenkiintoinen, mutta elokuva jotenkin junnasi paikoillaan ja oli paikka paikoin vähän pitkäveteinenkin. Mutta tulipahan kattottua ja elokuvissa käyminen on aina niin kivaa!

Onneksi oli namia!
Lauantaina Beibe kysyi, lähettäisiinkö pilkille. Joo, sanoin minä! Jos hän kairaa minulle pilkkireijät, koska edellisviikon pilkkireissulla kyynärpääni tulivat ihan sikakipeäksi kairaamisesta.
Lupasihan hän ja päätettiin olla reissussa silleen voimiemme mukaan.



Kuhmajärvelle mentiin ja saatiin olla kyllä siellä ihan kahdestaan! Aurinko paistoi kauniisti, mutta kylmä oli. Jäällä kävi kova tuuli ja se pyöritti ihmeellisesti, ettei oikein päässyt saarten suojaankaan purevalta viimalta.


Jäällä oli tosi raskas liikkua. Lunta on sellaiset parikyt senttiä ja saa kyllä ihan rämpiä. Siirtymissä tuli aina hirveä hiki ja pilkkiessä kylmä. Ei ollut kovin nautittavaa! Ihan liian kylmä ja kalaakaan ei tullut kuin muutama ahvenentirri.
Oli meillä kuitenkin eväskahvit ja pullat mukana. Yritettiin etsiä tuulensuojainen ja aurinkoinen kahvittelupaikka ja sellainen onnistuttiinkin löytämään. Kahvi maistui aivan taivaalliselta!

Cafe Rantsu!

Istuttiin kylmällä kivellä hanskojen päällä ja nautittiin eväistä, auringosta ja toisistamme. Beibe nauroikin, että tälläisessä tyynessä paikassa tulee ihan mieleen, että voisi olla ihanakin ilma.
Todellisuus iski kirjaimellisesti vasten kasvoja purevan tuulen muodossa heti, kun saaren suojista lähdettiin tarpomaan takaisin jäälle.
Mulla meni mielenkiinto koko pilkkimiseen, kun olin niin jäässä ja lähdin jo edeltä päin rantaa ja autoa kohti. Jäin kuitenkin kuvailemaan matkalla teerien tekemiä jälkiä jäälle.





Ihan järven selälläkin oli ilmeisesti teerien tekemiä lumikieppejä. Ajateltiin, että mantereella ja metsissä lumi on sen verran kovempaa, että linnut oli tulleet jäälle nukkumaan.



Sain kyllä sellaisen syväjäätymisen tuolla pilkkireissulla, että piti oikein koton kaakaot keitellä. Joukkoon lorautin lirun rommia ja palastelin vaahtokarkin mukaan.


Oon ostanut näitä vaahtiksia nuotiolla paahtamista varten, mutta ei ole vielä tullut sopivaa hetkeä. Ne on valtavan kokoisia!


Sunnuntai menikin Beibellä vesipumppua sulatellessa. Onneksi tällä pumpulla ei tule meidän talousvesi, vaan ihan ulkosaunalle vain. Pumppu on meillä kellarissa ja vesimittari on siinä vieressä. Uskomaton säkä, ettei vesimittari ollut jäätynyt rikki. Mutta ilmeisesti käyttövesi on sen verran enemmän liikkeessä, ettei se ole päässyt jäätymään. Eipä ole ennen näinkäään käynyt, vaikka kovempiakin pakkasia on ollut.
Minä en juurikaan ole elukkahommia enempää ulkoillut tänään. Jotenkin olin ihan jäässä vieläkin siitä eilisestä.
Eikä tuolla ulkona niin lämmitä tänään ollut! Vaikka mittari näytti vain -5 astetta, tuuli oli aikas kovaa ja kävi pohjoisesta.
Vaihdoinkin kasvualustat osaan perhoskämmeköistä. Tämä on ollut sellainen pitkään rästissä oleva homma ja ajattelin sen olevan työläs ja sotkuinen.
Leikkelin kuolleet juuret pois ja ravistelin vanhat ja maatuneet kasvualustat juurista pois.

Suurin osa ilmajuurista on ihan muualla kuin purkissa!
Mutta oikeastaan se olikin ihan helppo homma ja sujui ilman suurempia sotkuja. Nyt sitten jännätään, ottivatko kämmekät nokkiinsa ja jäävätkö henkiin tästä operaatiosta.

"Operaatio Perhoskämmekkä"!

Tämmöstä tänne! Huomenna menen töihin ja toivon, että kädet kestää. Beiben selkäkin on parempaan päin, vaikkei siellä jäällä rämpimisestä oikein tykännytkään.

Nyt mä lähden tekemään ruokaa ja Tanskalainen maajussikin tulee tänään telkusta. Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille.

Loppuun pari kuvaa ruukkunarsisseista, mitkä hankin mielenpiristykseksi yhtenä päivänä!



torstai 22. helmikuuta 2018

Fuck the World!


Minä ja Astro!

Talvilomallamme kävimme vierailulla Mäntässä Serlachius museo Göstassa katsomassa Jiri Gellerin näyttelyn Fuck the World! .

Kuvat näyttelykirjasta.



Minua näyttelyssä kiehtoi sen värikkyys ja pop-taidemaisuus. En analysoinut sitä sen kummemmin kuin, että teokset miellyttivät minun silmääni. Olihan näyttelyssä paljon huumoria, hyviä oivalluksia ja pääkalloja. Mitä muuta tarvitaan?




Vierailupäivämme oli keskiviikko , ystävänpäivä, ja kyllä sattuikin hyvä päivä! Museossa ei ollut juuri ketään, 8.luokkalaisista koululaisista koostuvan ryhmän lisäksi. Meillä kävi hyvä säkä senkin suhteen, että satuimme kiertämään museota eri tahdissa kuin he. Oli kyllä sellainen tunne, että olimme ihan yksityisnäyttelyssä!

Näyttelysalissa ei ollut muita museovierailioita kuin me!


Saimme aikaan hyviä keskustelujakin museo-oppaan kanssa näyttelyiden teoksista. Sekin oli tosi mukavaa ja mielenkiintoista.
Eräskin opas sanoi tulleensa hieman sokeaksi teoksille, kun niitä katselee päivittäin ja eikä niitä tule enään niin ajateltua.
Varsinkin tuolla Fuck the World -näyttelyssä ihmiset pääsivät ihan teosten sekaan ja vaikka kiinni niihin. Lapsia kuulemma piti vahtia erityisesti, etteivät he ota teoksia tolppien päältä ja kiipeä niiden päälle.

Smile!


Kävimme syömässä erittäin maukkaan hirvenlihahamppariaterian museon ravintolassa. Puhuimme syödessämme siitä, kuinka viiden tähden palvelua voi nykyään saada ihan missä vaan ja se on kenen vaan saavutettavissa. Kuten esimerkiksi tässä ravintolassa. Ruoka oli hyvää ja palvelu oli ystävällistä ja erinomaista!


Minulle tuotiin ketsuppi näin hienosti!


Kiersimme museossa muutkin näyttelyt. Osan olimme nähneet aiemminkin, mutta oli pakko käydä katsomassa kartanon hieno viinikellari ja siinä samalla kiersimme muutkin näyttelyt.



Oletteko te koskaan miettinyt, miksi maalauksiin on kuvattu eri asioita? Kuten lintuja, ruokaa, kukkia ja eläimiä? Harvoin vanhoja tauluja katsoessa näin tulee mietittyä. Mutta joskus kyllä tulee ajateltua, että mitenkähän tuokin liittyy asiaan mitenkään.
Museossa valoitettiin tätäkin asiaa. Varsinkin asetelmatauluissa, erilaisilla elementeillä otettiin kantaa asioihin tai vihjailtiin jostakin. Ei ennen vanhaan ollut nettiä, somea tai edes sanomalehtiä!
Linnut esimerkiksi merkitsivät pariutumista ja kurpitsa viittasi aviorikokseen. Tämän asian tiedettyämme, huomasimme näitä esiintyvän monissa tauluissa. Ovelaa!

Huomaatteko linnut ja kurpitsan! ='D


Museossa oli nurkkaus, missä sai tehdä oman asetelman, ottaa siitä kuvan ja sitä sitten suositeltiin jaettavaksi Instassa.



Tarpeita asetelman tekoon!

Minäkin tein oman ja siihen tuli pääkalloja, pöllö, kala ja kukka maljakossa. Sitä en nyt sitten jäänyt tutkimaan, mitä tämä asetelma minusta kertoi. Laitoin siihen vain elementtejä, mitkä minua miellyttivät ja ovat minulle tärkeitä. Mutta joku voisi tästäkin jotain tulkita!




Fuck the World -näyttely on nähtävissä vielä 22.4.2018 asti. Toinen mikä meitä kovasti miellytti oli Riikka Lenkkerin Yötä vasten -näyttely , jossa oli kuvattu maalauksiin aamuöisiä näkymiä suomalaisiin makuuhuoneisiin. Siis, ei mitään härdee, vaan ihan nukkuvia ihmisiä!
Tämä näyttely on nähtävissä 27.5.2018 asti.
Myös Niityjä ja erämaita -näyttely oli kiinnostava. Se on nähtävissä 4.11.2018 saakka.

Museokaupasta ostin itselleni rintanapin. Taiteilija Pekka Suomäen Sinuna en ostaisi rintanapit ja magneetit ovat aivan hillittömiä! Minun sairaaseen huumoriini ne uppoavat kuin kuuma veitsi voihin. Oli ihan pakko saada Vitalis-purkista innoituksensa saanut rintanappi.


Ei aina, mutta usein kyllä! ='D


Toinen Serlachiusmuseoista, Gustaf, jäi taas vierailematta. Mutta jo tuon Göstan näyttelyissä saimme kulumaan niin paljon aikaa, että teki jo mieli kotiin. Samalla pääsylipullahan pääsee molempiin museoihin ja lippu on voimassa kaksi päivää. Mutta jokin toinen kerta sitten!

Kotimatkalla poikkesimme Cafe Herkkuhetkeen ystävänpäivä kaffeelle!

Rakkautta ja maan antimia on saanut monta uutta seuraajaa. Olette kaikki sydämellisesti tervetulleita!