keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Päiväretki Uuteenkaupunkiin Minifarmi & kukkamessuille


Emme ole kumpikaan käyneet koskaan Uudessakaupungissa. Monena vuonna on pitänyt lähteä sinne käymään Minifarmi & Kukkamessuille, mutta aina on ollut jotain samaan aikaan. Nyt sitten sattui sellainen kevät, ettei ollut mitään sovittuna. Joten nopealla aikataululla kysymään tyttäreltä ja vävyltä, jotta ehtisivätkö elukoita kattoon. Ja kun heille sopi, niin me sitten lähdettiin messuilemaan!

Festariranneke!

Meiltä Uuteenkaupunkiin ajaa sellaiset kolme tuntia ja kyllä muuten otti selkien päälle. Koska Uusikaupunki oli meille ennen kokematon, päätimme viedä auton suosiolla messujen etäparkkiin muutaman kilometrin päässä olevalle raviradalla. Sen verran tiesin, ettei Uusikaupunki ole keskusta-alueeltaan mikään jättisuuri paikka. Työkaverini Marika on sieltä kotoisin ja hän minua valisti asiasta. Että jaksaa ihan hyvin kävellä messualueelta keskustaan paikkoja katselemaan, jos haluaa.

Messuilla oli väljä tunnelma!



Heti bussista poistuttuamme, meillä oli ihana kohtaaminen Kivipellon Sailan ja hänen tyttärensä kanssa. Oli todella kiva tavat ihan livenä ja onneksi Saila uskalsi tulla nykäisemään hihasta ja  tunnisti minut sivusiilistäni!
Oli muutenkin hauska sattuma, kun meillä olisi ollut mahdollisuus tavata ihan tässä meidänkin nurkilla. Mutta taas tarvi lähteä monen sadan kilometrin päähän, jotta tavattiin!

Messut olivat juuri sopivan kokoiset meille. Ne olivat jaettu neljään osaan; heti pääportin jälkeen oli taimi- ja kukkamyyntiä, jäähallissa käsitöitä ja kaikkea rakentamiseen liittyvää, kolmannella alueella tulipesiä, koneita ja viimeisellä alueella eläimiä ja ohjelmaa lähinnä lapsiperheille.




Koska olimme messuilla ensikertalaisia, kiersimme kaikki alueet. Teimme hieman hankintojakin, lähinnä Kuukunalle. Hieman vaatetta ja sen sellaista.




Tämä sonni oli jättimäinen!

Kanien estekisat!


Mutta nälkä oli tosi kova! Emme olleet pysähtyneet kahvittelemaan, joten hiukopalaa teki mieli.  Päädyimme syömään tortillarullat, missä oli täytteenä marinoitua silakkaa, kasviksia ja todella hyvän makuista kermaviilikastiketta.
Ruualla oli jokin ihan hämmentävä nimi, mistä ei olisi mitenkään voinut tietää, mitä tilaa. Me molemmat jo nimen unohdimme, mutta ei nimi ruokaa pahentanut ja hyvää oli!

Näyttää ihan, kuin tortillalla olisi hämähäkki!

Messuilla oli väkeä, mutta maltillisesti. Se oli mukavaa, koska kaikkea pääsi katsomaan jonottamatta ja näytteilleasettajien kanssa pääsi keskustelemaan vaivatta. Samoin ostoksien teko oli vaivatonta, koska oli tilaa hypistellä kasveja ja muuta kiinnostavaa.

Tulppaanipuu himotti, mutta en sitten ostanut!

Ulkokaktuksia! <3


Makeet betonikalusteet!


Sanoin Beibelle, että mitään perennoja en osta, kun en tarvi. No, pieni kierros Tommolan taimiston ja Vakka-taimen pisteillä ja huomasin, että olin ostanut monta perennaa. Never say never!


Huomasin, että nyt voi jo sanoa, että keräilen ukonhattuja, koska niin monta erilaista matkaan tarttui. Mutta niistä joskus myöhemmin. Nyt pitää vaan miettiä, mihin ne kaikki istutetaan!
 Ostin myös ihanan riippatimjamin ja  amppelitomaatin. Taimet olivat isoja, vankkoja ja edullisia kokoonsa ja kuntoonsa nähden.
Olen myös iloinen siitä ilmiöstä, että tänä keväänä on ollut paljon myynnissä amppelitomaattien taimia ilman amppelia. Kaikillahan meillä vuosia puutarhaa harrastaneilla, on niitä muoviamppeleita varastot väärällään. Nyt voi vaan ostaa taimen ja istuttaa sen jo kotona olevaan muoviamppeliin.

Pakollinen messupehmis!


Koska ostoksemme olivat aikas maltilliset, emme lähteneet niitä kuskaamaan autolle, vaan lampsimme kylille taiminemme päivinemme.




Uusikaupunki on väärällään ihania, vanhoja puutaloja. Juuri sellaisia, missä minä olen pienenä likkasena Tampereella asunut. Voi miten minä tykkäsin!
Beibeä moiset suljetulla sisäpihalla varustetut puutalot ei niinkään sykähdyttäneet. Hän ei niitä pitänyt mitenkään erikoisina. Mutta hänhän onkin metsäläinen! 😆


Kävelimme torille ja ostimme kahvit torikahviosta. Kyselimme myyjältä, kuinka lähellä meri on. Hän sanoikin, että ihan tuossa puistokumpareen takana. Hän kertoi lahden olevan nimeltään Paskalahti. Tai sellaiseksi kaupunkilaiset sitä kutsuivat.




Messujen lisäksi meillä oli tarkoitus käydä työkaverini Marikan siskon puodilla. Pikkukylän puodissa ja Runokulman galleriassa on myynnissä käsitöitä ja kaikkea ihanaa, sekä vaihtuvia taidenäyttelyitä ja tapahtumia.


Oli toinen mukava tapaaminen. Meku kertoili meille edellisvuotena olleista Uudenkaupungin 400 -vuotisjuhlista ja siitä kuinka Paskalahdelle oli yritetty kehitellä jotain yhteiskuntakelpoisempaa nimeä. Oli ehdotettu esim. Kuninkaanlahtea, mutta kaupunkilaiset olivat sitä mieltä, että Paskalahden nimeä ei aleta yksiä juhlia varten siloittelemaan. Hauska tarina!



Ostettiin vähän pientä kivaa puodista ja lähdettiin etsimään ruokapaikkaa. Päädyimme kirkon läheisyydessä olevaan Gasthaus Pooki in.




Minulla tuli ravintolan rakennuksesta ja sisustuksesta mieleen ihan kuin oltaisiin oltu Tallinnassa. Sisustus oli sellainen vanhahtava ja merihenkinen.


Ruokalistalla oli tosi monta hyvää vaihtoehtoa. Oli tosi vaikea valita, mutta päädyimme molemmat paistettuihin silakkapihveihin muusilla ja mummunkurkuilla.


Ruoka oli ihan järkyttävän hyvää! Silakat upeasti paistettu rapeaksi, muusi oli sileää ja maukasta ja mummunkurkut sopivat loistavasti makumaailmaan. Kaiken lisäksi ruoka oli kuumaa, mikä ei aina ole niin itsestään selvää ravintola-annoksissa.

Voimeri!

Muusi ja silakkavuori kellui sulassa voissa ja me olimme ihan taivaassa näistä mauista. Silakat maistuivat tuoreilta, eivätkä todellakaan pakastimelle!

Mahat pinkeinä lähdimme laahustamaan takaisin messualueelle ja bussipysäkille. Kiva reissu täynnä mukavia kohtaamisia, hyviä hankintoja, mielenkiintoista katseltavaa, aurinkoa ja ihanaa yhdessä oloa.



Uusikaupunki on hieno kesäkaupunki ja mukavan kokoinen. Sinne täytyy vielä palata joskus uudemman kerran.

Mutta niin kivaa kuin onkin käydä hieman reissun päällä, kotiin on aina ihan parasta palata. Uskomatonta, miten pihassakin oli tapahtunut poissa ollessamme. Olimmehan reissussa niinkin kauan kuin 11 tuntia!

Talonvierus omppupuu oli puhjennut kukkaan!

Perjantaina juuri olin sanonut Beibelle, että omppupuu keittiön ikkunan alla on ihan täynnä nuppuja. Samaten kalliolla oleva kirsikka ja saunan edessä olevat luumut puhkeisivat kohta kukkaan.


Luumu

Ja niinhän ne olivat sitten puhjenneet valkoisiksi kukkapilviksi meidän messupäivän aikana. Näyttivät ihan mielettömän kauniilta, kun ajoimme pihaan.

Kirsikka
Oma koti kullan kallis!

9 kommenttia:

  1. Meidänkin piti Minifarmi-reissullamme tutustua myös vähän kaupunkiin, kun täältä Tampereelta saakka sinne kerran ajeltiin :) Itsellä alkoi mahan kanssa kuitenkin tehdä kävely jo sen verran tiukkaa messupäivän jälkeen taaperosta puhumattakaan, että päädyimme lähtemään sitten suoraan kotiin.. Mutta olipa mukava päästä tutustumaan Uuteenkaupunkiin vähän paremmin sinun reissuraporttisi kautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiva, että pääsit vähän fiilistelemään näin minun postaukseni kautta kaupunkia. Kysehän ei todellakaan ole mistään suurkaupungin keskustasta ja se on äkkiä nähty . Mekään kun ei tiedetty mitä oli tarjolla, napattiin pahvikahvit torilta mukaan. Siellä Paskalahden rannoilla olisi ollut kahviloita ja ravintoloita. Mutta hyvä näin nyt ja toisella kertaa sitten toisin.
      Meidän huonolle selille teki ihan hyvääkin käydä köpöttelemässä kylillä, mutta silti oltiin ihan tönkköjä kun kotiin päästiin! 😃

      Poista
  2. kerran olen noilla messuilla käynyt, pidin kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovasti näitä messuja kehutaan, varsinkin taimitarjonnan osalta. Meille jäi ainakin kiva maku tästä tapahtumasta! 😃

      Poista
  3. Oli niin kiva käydä Uudessakaupungissa tapaamassa :D :D :D, heti kun tulitte bussiin sanoin tyttärelle, että Marketta tuli bussiin ja tosiaan sivusiiilistä tarkistin asian :D.

    Tykkään Ukin messuista ihan mahdottoman paljon! Taimihankinnat täytyy aina tehdä, kun oivallinen kauppias on paikalla. Vakka-Taimesta en ihan mahdottomasti nyt ostanut, koska aion sinne mennä jälleen kesäretkelle, samoin kuin Pionien kotiin. Tommolan Simo olikin paikalla ensimmäistä kertaa, toivottavasti ei viimeistä. Ukonhattuja meillekin on jokunen määrä kertynyt ja viimeisin eli lehtoukonhattu on aarteeni (tosin ostin sen Lahdesta). Noita Muurisen Vesan kaktuksia olen kauhistellut, eipä uskoisi että ne meilläkin menestyvät kohtuullisesti. Tulppaanipuu taisi olla Muurisen Vesalla - sitä en huomannut, usein hänellä on myös neidonhiuspuita mukana (puistossaan hänellä kasvaa molemmat ja aika komeana kaiken lisäksi), hiuspuu mulla pihassa on kasvanut jokusen vuoden ja tykkään siitä. Himottelin Muurisen standilla aprikooseja ja persikoita - molemmat hankintalistalla, mutta armahdin tytärtä ja itseäni (kannettavaa kertyi), haen ne vasta kesäreissulla. Vakka-Taimen tarha on muuten käymisen arvoinen kohde ja aika lähellä Ukia Ihodessa, suosittelen lämpimästi, sieltä ei tyhjin käsin pääse pois koskaan.

    Uusikaupunki on mukava pieni kaupunki ja mietinkin, että nyt kun sinne on muuttanut työn perässä niin paljon ihmisiä, niin rauhallinen, lähes unelias tunnelma leijui ilmassa - ei ruuhkia eikä ihmispaljoutta. Vanhat talot ihastuttivat minuakin jälleen kerran, juurikin sellaisia, joissa isotäti asui Kyttälän kulmilla silloin joskus kun olin lapsi.

    Kyllä pienet messut ovat tosi kivoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsotaan , kohdataan elokuussa Lepaalla! 😃

      Me ollaan aikas vähän kierrelty noilla taimistoilla. Vähän välttelenkin niille menoa, kun en pysty hillitsemään itseäni ja olen sitten pulassa istuttamisien kanssa. 😁

      Itse olen likkasena Tampereen keskusta-alueella asunut tuollasisissa puutalokortteleissa ja se aika on jotenkin jäänyt sydämeeni, vaikken niistä ajoista paljon muistakaan.

      Poista
    2. Siis, jos kohdataan Lepaalla! 😃

      Poista
  4. Uusikaupunki on todella ihana kesäkaupunki.!!!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä olisi kiva joskus käydä siellä uudemman kerran!

      Poista